Muistan hyvin, miltä muutto uuteen maahan tuntuu.

Alussa kaikki on uutta ja täynnä mahdollisuuksia. Olet utelias, motivoitunut — ehkä jopa hieman malttamaton aloittamaan uuden elämäsi. Haluat löytää paikkasi yhteiskunnassa. Ilmoittaudut suomen kurssille. Toivot saavasi suomalaisia ystäviä ja pääseväsi nopeasti kiinni arkeen.

Ja sitten arki koputtaa lempeästi olkapäälle.

Suomen kieli ei olekaan aivan niin helppoa kuin ajattelit. Keskustelut eivät suju niin luontevasti kuin toivoit. Suomalaiset eivät ehkä olekaan niin puheliaita kuin odotit. Ja joskus huomaat miettiväsi, mitä toinen oikeastaan ajattelee — kuuluisat suomalaiset pokerinaamat voivat olla yllättävän vaikeita tulkita.

Tiedän tämän, koska olen käynyt sen itse läpi.

Tänä päivänä vedän yhteiskuntaorientaatiokoulutuksia maahan muuttaneille Hämeenlinnassa. Oma polkuni Hämeenlinnan kaupungin kanssa alkoi kuitenkin jo paljon aiemmin, voit lukea siitä lisää täältä. Olin itsekin uusi tässä kaupungissa, opiskelin kieltä, tapoja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Kaikki ei auennut heti — eikä tarvinnutkaan aueta.

Juuri siksi pystyn samaistumaan koulutuksiin osallistuvien kokemuksiin. Kun kerron oman tarinani, näen usein nyökkäyksiä ja oivaltavia katseita. On helpottavaa huomata, ettei ole yksin ajatustensa kanssa. Sanon usein: jos minä pystyin tähän, pystyt sinäkin. Se ei tapahdu hetkessä, mutta askel askeleelta uusi maa alkaa tuntua omalta.

Kielen oppiminen on tärkeää — ilman sitä yhteiskuntaan on vaikea päästä kunnolla mukaan. Mutta se ei yksin riitä. Yhtä tärkeää on ymmärtää kulttuuria, historiaa ja arjen hienovaraisia piirteitä. Kun hahmottaa, miten Suomi on rakentunut sellaiseksi kuin se on, moni asia alkaa loksahtaa paikoilleen. Myös ihmisten toimintatavat.

Yhteiskuntaorientaatiossa puhumme paljon tunteista, joista ei aina ole helppo puhua: innostuksesta, epävarmuudesta, yksinäisyydestä ja toivosta. Muutto toiseen maahan on harvoin suoraviivainen matka. Se on pikemminkin vuoristorata. Ja kaikki nuo tunteet kuuluvat asiaan.

Tutustumme yhdessä Hämeenlinnaan. Käymme museoissa, kävelemme keskustan kaduilla ja pysähdymme pohtimaan, millainen historia tällä kaupungilla on. Kun ymmärtää paikan tarinaa, alkaa usein ymmärtää paremmin myös sen ihmisiä — ja ehkä löytää oman paikkansa niiden joukosta.

Kutsumme mukaan myös asiantuntijavieraita, jotka kertovat asumisesta, perhe-elämästä, työllisyyspalveluista ja muista käytännön asioista. Arki rakentuu lopulta hyvin konkreettisista asioista.

Ja sitten ovat ne yhteiset kokemukset. Maistamme ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Kokeilemme potkukelkkailua, kävelemme jäällä, hiihdämme tai luistelemme. Monelle ensikosketus suomalaiseen talveen jää mieleen — hyvässä ja pahassa. Juuri ne hetket yhdistävät. Yhtäkkiä Suomi ei tunnukaan enää aivan niin vieraalta.

Vaikka et osallistuisikaan yhteiskuntaorientaatioon, voit silti rakentaa omaa suhdettasi tähän maahan. Lue, kuuntele ja kysy. Mene metsään. Istu kesäiltana järven rannalla. Uskalla mennä saunaan, vaikka et olisi aivan varma saunatavoista. Uteliaisuus vie pitkälle.

Seuraavassa artikkelissani kirjoitan työelämän kulttuurishokista — siitä hetkestä, kun aloitat työn Suomessa ja huomaat, että työpaikan hiljaisuus, suorapuheisuus tai itsenäisyys tuntuvatkin yllättäviltä. Jatketaan siitä.

Anna Kolata, Opin-mentori, Nopeasti töihin -hanke (ESR+) ja yhteiskuntaorientaation opettaja